Lääkäristä rakennusinsinööriksi – miten tässä nyt näin kävi?

 
suunnitteluylilaakari.png
 

Lapsilta kysytään usein mikä heistä tulee isona. Mummoille, vaareille, kummeille sun muille sukulaisille on tärkeää se, että juuri oma jälkikasvu hakeutuu yhteiskunnallisesti arvostettuihin ammatteihin. Poikani ensimmäinen ammattitoive oli hirvikoira, se kun sattui olemaan tuolloin pienen pojan arvoasteikoissa erittäin korkealla. Nyttemmin toive on hieman onneksi muuttanut muotoaan, pojasta kun ei millään saa edes nykyteknologialla koiraa aikaiseksi. Itse olen kuulemma jo 6-vuotiaana kommentoinut haluavani isona lääkäriksi, eikä toive muuttunut kuin kerran viidennellä luokalla, jolloin halusin Ruotsin risteilyn jälkeen välttämättä merikapteeniksi. Todennäköisesti lääkäriammatti imeytyi kotoa lääkärin ja fysioterapeutin roolimalleista isältä ja äidiltä, vaikka täytyykin todeta, että minä olen lapsista ainoa, joka on päätynyt terveydenhuoltoon töihin.

Monta kertaa opintopolun takutessa tavalla tai toisella jouduin miettimään motivaatiotani lääkärin ammattiin uudelleen. Suurin motivaationi on aina kuitenkin ollut ihmisten auttaminen ja jonkinlainen toive maailmanparantajan roolista. Yleisesti ihmisten motivaatiota lääkäriksi kouluttautumiseen on tutkittu mm. Teppo Heikkilän väitöskirjassa. Siinä tärkeitä sisäisiä motivaatiotekijöitä hakeutua lääketieteen koulutukseen olivat kiinnostus ihmisiin ja kutsumus. Nämä motivaatiotekijät korostuivat erityisesti naisilla. Sen sijaan miehillä korostuivat jonkin verran enemmän ulkoiset motivaatiotekijät, kuten hyvä palkka ja arvostettu ammatti. Tuo tutkimustulos tuntuu pitävän ainakin omalla kohdallani hyvin paikkaansa.

Joulukuussa 2018 jouduin erikoisen ratkaisun eteen. Sairaalan laajennushankkeelle tarvittiin toiminnallisen suunnittelun vetäjää, jonka piti olla lääkäri. Kyseiseen tehtävään oli haettu jo pidempään henkilöä siinä onnistumatta. Kun laajennushanke lähti konkreettisesti kovaa vauhtia etenemään ministeriön poikkeusluvan ja sairaanhoitopiirin valtuuston rakennusluvan myötä, oli pakko saada joku tehtävään, jotta myös tässä asiassa päästäisiin eteenpäin aikataulun mukaisesti. Siinä sitten yötä myöten mietin että miten ihmeessä olen tällaisessa tilanteessa, jossa luovun kliinisestä työstä ja siirryn kokonaan johtamis- ja suunnittelutehtäviin? Eihän tässä näin pitänyt käydä! En minä tätä varten vuosikausia opiskellut lääketiedettä ja suorittanut erikoistumisopintoja vielä sen päälle. Enhän minä edes ymmärrä rakentamisesta yhtään mitään!

Ensimmäisessä suunnittelijoiden ja rakentajien palaverissa istuin hiiren hiljaa ja yritin ymmärtää mitä siellä puhutaan. Olisin yhtä hyvin voinut lukea arkkitehdeille sektiokertomusta ääneen ja asian ymmärrys heidän puolellaan olisi ollut samaa tasoa. Vähitellen kieli ja termit ovat tulleet hieman tutummaksi, joten eräältä hankkeen ulkopuoliselta henkilöltä saamani kommentti siitä, että huomaa selvästi minun perehtyneen rakennuspuolen asioihin, tuntui yllättävän hyvältä. Nykyisin mittailen julkisissa vessoissa tiloja ja mietin että tällaista ei ainakaan meille tehdä, vaan tämä seikka pitää miettiä paremmin, pitäähän tänne mahtua edes kunnolla istumaan. Tai portaissa kävellessä pohdin, että mitä ihmeen materiaalia porrasten rakentamiseen on käytetty, onko se kuinka kestävää ja paljonko se oikein maksaa. Tai hissillä kulkiessa pohdin että mihin henkilö- ja materiaalivirtatutkimukseen tämän hissin tarve on suunnitteluvaiheessa perustettu, kun nyt valmiina sen käyttö näyttää kovin vähäiseltä.

Motivaation löytäminen työnkuvan muutokseen on ollut oma haasteensa. Muutamaan kertaan kun on päässyt suunnittelijoille kertomaan, miksi jotain asiaa ei voi tehdä niin kuin he ovat sen ajatelleet, vaan se täytyy miettiä toiminnan kannalta eri tavalla, on asia alkanut kirkastua. Tämä onkin tärkeä tehtävä, jotta saamme varmasti sellaiset tilat aikaiseksi, jotka palvelevat potilaita ja siellä toimivia henkilöitä parhaalla mahdollisella tavalla. Toiveammattini on silti edelleen lääkäri, enkä oikeastaan vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona.

 

Rakennustyömaalla perehdytyksessä oleva

suunnitteluylilääkäri Katja Hämeenoja

Jenny Työ