Kun työmatkasta tulikin vahingossa rento kokemus

 

Kello on 6:30, odottelen auringon noustessa ja ilman tuoksuessa lämpimän syksyiseltä bussia, joka suuntaa Lapin keskussairaalalle. On taas aika lähteä töihin.

IMG_20190828_063059.jpg

Bussilla
töihin?

Tänäänkin oma autoni saa jäädä kotipihalleni Nivavaaraan, sillä matka töihin taittuu bussilla! Bussipysäkin sijainnen suhteen olen kyllä onnekas, sillä kävelen pysäkille viidessä minuutissa ja matkaa kotiovelta sinne kertyy ainoastaan 500 metriä.

Tällä kyseisellä vuorolla on keskustassa yksi bussinvaihto, joka yleensä sujuu ongelmitta ja aikataulussa.

Perillä sairaalan päärakennuksella mobiilisovelluksen mukaan ollaan kello 07:09. Vaikka tämä on Nivavaaran suunnalta lähtevä aikaisin vuoro, on tuo silti vuorotyöläisille hieman hankala saapumisaika. Tällä hetkellä työskentelen tosin toimistotöissä liukuvalla työajalla, joten nyt saapumisaika ei ole minulle ongelma.

Bussia odotellessa ajatuksissani pian eksyn mietiskelemään kaikkia niitä muutoksia, remontteja ja työmaita, mitä Rovaniemellä on tällä hetkellä keskustan alueella, sekä miten ne autoilijoihin vaikuttavat.
Etenkin Jäämerentien sulkeminen liikenteeltä on Saarenkylän suuntaan ajavaa liikennettä kasvattanut ihan ruuhkaksi asti tiettyinä kellonaikoina. Minua se on ainakin tuskastuttanut omalla autolla ajaessani.

Mielessäni vääjäämättä herää kysymys eikö muun muassa “meiltä päin” kulkeville seiskan aamuun meneville aamuvuorolaisille voitaisi tulla työn alkamisessa vastaan työnantajien puolelta, jos bussilla liikkumiseen olisi innokkuutta? Kyse kun on vain 15-20 minuutista? Voisiko jossain yksikössä tällainen olla mahdollista?


Pian havahdun. Tajuan, ettei minun tarvitse välttämättä kulkea enää töihin omalla autollani laisinkaan. Tämä luonnollisesti edellyttää tiettyjen asioiden uudelleen järjestelyä, kuten omien aikataulujeni sovittamista bussiaikatauluihin, lasten vientiä tarhaan aamulla pyörällä tai kävellen sekä polkupyöräilyä töihin. Olen itseasiassa jo pitkään harkinnut sähköpyörän ostamista, joten nämä asian huomioiden harkinta-aika sähköpyörän hankinnan suhteen on ohitse.

ETENKIN kun nyt pyöriä varten saadaan kunnolliset, lukitut sekä aidatut pyöräparkitkin pian käyttöön sairaalan henkilökunnalle. Koska työmatkani pituuskin on kohtuulliset 7 kilometriä, ei minulla ole syytä olla kulkematta työmatkaani polkupyörällä.

Talvi tietysti tuo mukanaan omat haasteensa, mutta tätä suuremmalla syyllä ei kovalla pakkasella oman diesel-autoni käynnistäminen lyhyttä työmatkaani varten kuulosta houkuttelevalta vaihtoehdolta.


Ongelmitta bussilla kulkeminenkaan ei ole aina mennyt, sillä olen tavattoman nopea torkahtamaan liikkuvassa autossa. Saankin usein pelätä torkkuvani bussissa päätepysäkkini ohitse.
— Henkka

Kaikkien työntekijöiden kohdalla bussit tai polkupyöräily eivät ratkaise päivittäistä kulkemista nyt rakentamisen aikana. Kuitenkin niille, joilla oman auton ohella on mahdollista hyödyntää muitakin vaihtoehtoja, uskon olevan kykyä soveltaa mitä kekseliäämmin tarjolla olevista vaihtoehdoista itselleen sopivia yhdistelmiä, joilla tulevan talven ja kevään kulkeminen saadaan ratkaistua - kukin omalla tavallaan.

IMG_20190729_155904.jpg

Sulan maan aikaan Areenalta pääsee oikaisemaan sairaalalle metsäpolun kautta

IMG_20190729_160558.jpg

Matkaeväs

Henkilökohtaisesti nautin bussilla kulkemisen huolettomuudesta ja mahdollisuudesta tarkkailla ympäröivää maailmaa. En omista tai tule omistamaan pysäköintilupaa sairaalalle rakennusaikana, joten olen päättänyt ratkaista kulkemiseni hyödyntämällä kaikkia tarjottuja vaihtoehtoja. Näistä kokeilematta on vielä kimppakyyti, mutta tämänkin aika on vielä tulossa.

Ja mitä tulee Lappiareenalle parkkeeraamiseen, ei siellä ole aamuisin ruuhkasta tietoakaan. Myös luonto ja Ounasvaaran metsän läpi kulkeva oikoreitti Areenalta sairaalalle ovat hyvällä säällä mitä hienointa katseltavaa. Olenpas eräänkin kerran pysähtynyt ihmettelemään näkemääni työmatkalla metsässä ja nauttimaan metsän antimista.

 

Tälläkin kertaa bussi saapuu ajallaan ja taas kerran matka kohti sairaalaa ja tulevaisuuden sairaalan suunnittelua alkaa.

 
Parkkitalo ja dinot_valk.jpg

Ja jotta saataisiin asiaan vielä hieman eri näkökulmia, tässä näkyy myös LEGO:ista rakennettu sairaalan rakennustyömaan nosturi ja 5 –vuotiaan poikani näkemys työmaan haasteista jurakautisine matelijoineen, jotka paremmin dinosauruksina tunnemme.

Toivon mukaan näihin muinaisiin jätteihin ei meidän työmaallamme törmätä, mutta kaikkeen muuhun kannattaa olla vähintäänkin varasuunnitelma.

 

Henri Nissinen-Mansikkasalo
Hankesuunnittelija (päivystyspoliklinikka ja -osasto)


Jenny Työ